© Vikarus.
| ◊Kutsumanimi Vulle ◊Sukupuoli ori ◊Rotu akhal-tekke ◊Väri voikko ◊Säkäkorkeus 155cm ◊Syntymäpäivä 19.04.2006 ◊Koulutustaso Ko He A, RE 80cm ◊Painotus kouluratsastus ◊Omistaja Jonnasusanna - Salvaje ◊Kasvattaja Vladimir Stad evm ◊Maahantuoja Jenna ◊Hoitaja ? |
|
◊ Vulle täytti 3 vuotta 03.07.2009.
◊ Vulle ikääntyy epäsäännöllisesti.
08.02.2010 oli aivan erityinen päivä, silloin nimittäin tallille saapui ensimmäinen akhal-tekke.
Minulla ei ollut rodusta etukäteen mitään kokemusta, muutamissa kisoissa olin pari kertaa nähnyt
kyseisen rodun edustajan ja silloin ne lähinnä saivat niskakarvani pystyyn luihulla olemuksellaan.
Joku tekke-virus iski kuitenkin jälkeenpäin alitajuntaani ja oli aivan pakko hommata itselleen sellainen!
Jätinpä siis ilmoituksen, jossa ilmoitin haluavani ostaa akhal-tekke orin suoraan venäjältä.
Itse en kuitenkaan tahtonut matkustaa, joten etsin ihmisen, joka maahantoisi minulle teken.
Unelmani kävivät toteen, ja minuun otettiin yhteyttä ja kerrottiin, että yksi potentiaalinen tapaus
olisi myynnissä, että kiinnostaako. No, mistä minä tietäisin, että kiinnostaako, kun en tiennyt orista
muutakuin nimen ja iän. Voin ja 4 vuotta ei sanonut minulle mitään, mutta päätin ottaa riskin, ja
pyytää maahantuojaa lastaamaan ori laivaan.
Ja niin alkoi minun ja Voinin yhteinen taival. Nyt tähän kohtaan olisi hienoa päästä sanomaan,
että päivääkään en ole orin ostoa katunut, mutta asia ei ihan näin ole, joten jätämpä sanomatta.
Ori on koetellut sekä minun, että muiden tallilaisten hermoja aika tavalla, se ei missään muodossa
ole helppo hevonen eikä anna mitään ilmaiseksi. Silti voin sanoa, että on se perkeleen hieno hevonen!
Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo - eikös se niin mennyt? :)
Arimmat hoitajat voivat suosiolla kävellä Voinin karsinan ohi ja etsiä hoidokikseen sitä patalaiskaa
suomenhevosta joka melkein nukahtaa kun vähän harjaa näyttää. Vaikka orin upea ulkomuoto
varmasti houkuttaakin ujoja pikkutyttöjä luokseen, niin sen ilkeä luonne kyllä karkoittaa ne myös
aika nopeasti pois luotaan. Määrätietoisellakin hoitajalla on työ saada Voin pysymään housuissaan,
joten en uskalla edes kuvitella mikä sekasorto saataisikaan aikaan, jos karsinaan astuisikin
"anteeksi-että-olen-olemassa"-hoitaja kumisuka tärisevässä kädessä vavisten..
No, kuten varmasti tuli jo selväksi, että oria hoitavat kokeneet ja oikeasti vain sellaiset ihmiset
jotka omaavat sitä fyysistä raakaa voimaa, sitä nimittäin tarvitaan tämän herran kanssa.
Tietysti järjestäkin on hyötyä, mutta voimaakin joutuu tämän kanssa käyttämään, kun taistellaan
siitä kuka määrää.
TEKSTI.
◊ Sukutaulu
| i: Skovyvat' v Korolevstov Akhal-tekke, evm |
ii: Iskusstvo korolya evm |
iii: Korol' evm |
| iie: Veter evm |
||
| ie: Udarit' v bok evm |
iei: Zing evm |
|
| iee: Whoosh evm |
||
| e: Geroinya Akhal-tekke, evm |
ei: Geroĭ evm |
eii: Nepobedimyh evm |
| eie: Pribylʹ evm |
||
| ee: Podsolnechnik evm |
eei: Bomba evm |
|
| eee: Lavanda evm |
◊ Kilpailukalenteri vain sijoitukset merkataan!
Koulu- ja esteratsastus (1 kisa, joista 0 voittoa.)
16.02.2010 - Koulu - HeB - Kutsu - 7/44
25.02.2010 - Koulu - He B - Kutsu - 5/57
25.02.2010 - Este - 50cm - Kutsu - 1/4
Laukkakisat (1 kisa, josta 0 voittoa.)
23.03.2010 - 1800m nurmi maiden - Kutsu - 2/6
Muut kilpailut
11.04.2010 - Match Show - Aikuiset hevoset - Kutsu - 2/11
◊ Päiväkirja
|
23.02.2010, Voin kiukuttelee. Nappasin riimun mukaani Vullen karsinan seinustalta lähtiessäni hakemaan sitä tarhasta tarkoituksenani liikuttaa se kentällä koulutreenien muodossa. Päästessäni tarhan portille kaivoin porkkanan taskustani ja aloin houkutella Vullea luokseni. Se huomasi minut heti kun tulin portille, muttei lähtenyt luokseni vaikka huusin sitä ja heiluttelin portin takana olevaa ämpäriä jossa oli kauran jämiä. Samassa tarhassa oleva Dan lähti tulemaan kaurojen toivossa minua kohti, ja ajattelin että ehdottomana laumaeläimenä Vulle seuraa perässä, mutta katinkontit, sinne jäi koni yksinään nyhtämään säilöä paalista. Annoin Danille kauran loput ja edes kateus ei saanut Vullea portille. Ajattelin antaa konille opetuksen, ja ensin mielessäni kävi ajatus että jättäisin sen yksin tarhailemaan, ja ottaisin Danin nyt jo sisään, olihan jo aika myöhä ilta ja siinä mielessä se olisi ollut sopivaa, mutta Vulle on sellainen hermoheikko ettei pysy aidoissa yksinään. Perhana. Yöksi ulos jättäminen ei tullut kuuloonkaan, konihan olisi jäätynyt, toista olisi ollut jonkun paksukarvaisen suokin kanssa, muttakun ei, tuommoinen luihu tekke täytyi olla kysymyksessä. Otin Danin kiinni ja vein sen Tylerin kanssa samaan tarhaan, ne kun tulevat myös toimeen. Hain tallista apujoukkoja, sekä muutamat riimunarut. Lähdimme tarhoille ajattelimme vähän juoksuttaa Vullea, opettaa käytöstapoja. Kukaan kun ei ala hänen kanssaan juoksemaan joka ikinen kerta kilpaa tarhassa, pahimmassa tapauksessa laitumella joka on suuri. Rajasimme poikien isosta tarhasta nurkan jossa Vulle seisoi epäluuloisen näköisenä, katsoi että mitä ne ihmiset oikein nyt touhuaa. Homman nimi on kuitenkin se, ettei orilla ole mitään luottamuspulaa, kunhan k*settaa ja pelleilee ihmisten kustannuksella, se saa loppua nyt. Minulla oli juoksutusraippa mukanani, ja ajoin nurkassa kuopivan hevosen liikkeelle. Se lähti laukkaan ja kiersi sopivan kokoista ympyrää meidän edessämme korviaan luimistellen. Syöminen olisi selvästi ollut mukavempaa kun töiden teko, se ei nyt vaan vetele. Pidin orin liikkeessä suhteellisen kauan, enkä antanut pysähtyä vaikka se yrittikin pariin otteeseen. Sitten laskin raipan alas ja annoin orin pysähtyä, hengähtää. Katsoin miten se reagoisi tilanteeseen. Se jäi paikoilleen ja alkoi nyhtää jäistä maata. Vieläkään ei siis kelvannut minun seurani. Selvä. Ori taas liikkeelle, ei yhtä kauaksi kuin äsken, mutta toviksi. Se alkoi selvästi nöyrtyä pikku hiljaa, se käänsi korviaan minua kohti eikä edes yrittänyt pysähtyä. Annoin sen nyt pysähtyä luvalla, ja käänsin sille selkäni. Hetken päästä tunsin höyryävän turvan selässäni ja käännyin ja taputin oria. "Treenit" meni juuri niin kuin ajattelinkin, olihan pojassa sitä nöyryyttäkin vähän sentään. :) Annoin sille taskustani porkkanan ja pistin riimun sen päähän, kiinnitin myös riimunarun, vielä kun Vulle ei osaa kävellä irti perässäni talliin, heh, ehkä joskus. Tai sitten ei... Olihan ori vielä nuori ja raakakin, ei siltä voi kaikkea vielä odottaa, mutta käytöstavoista ei meillä luisteta, ei nuoret eikä vanhat. Lopuksi menin taluttelemaan oria metsään, ja sehän meni hyvin, nytkun se oli purkanut ylimääräiset energiansa tarhassa. Se käveli nätisti eikä yrittäny mitään kepulikonsteja. Ehkä sen takaraivoon oli jäänyt jotain äskeisestä treenistä.. |